Le sentier du littoral de la côte Vermeille

Äääh nyt jo väsyttää vaikka on vasta maanantai, kuka idiootti keksi tunkea kaikki hulluimmat kurssit maanantaille, oikeesti yheksästä kuuteen ja oikee käsi (plus niska ja hartiat) krampaa kirjottamisesta.. No ehkä nää kuvat meidän alkukesäisesta merenranta kävelyreissusta antais vähän energiaa..
Mä olin unohtanu kameran kotiin mutta ihan hyvää kai se tekee välillä olla raahaamatta sitä 2kg jatkuvasti kaulassa ja vaan nauttia maisemista, niin ja räpsiä ehkä pari kuvaa poikaystävän pokkarilla :) Lähtöpaikaksi otettiin Port-Vendres joka on pikkuriikkinen satamakylä täällä välimeren rannikolla, ainoana erikoisuutenaan ranskan ainoa monumentti Kuningas Luis XVI kunniaksi (oli varmaan tosi suosittu kunkku) mutta siitä kyllä ei ole kuvaa :) Satama ja turkoosi vesi oli paljon kiinnostavia.

Tää oli eka kävelyreissu mikä tehtiin ja vaikka meillä oli kirjastosta lainattu kirja sitä reittiä varten niin oltais pärjätty ilman sitäkin kun täällä on niin hyvin merkattu noi kävelyreitit. Ja niitä on aika paljon eri reittejä, ainoo vaan että en oo ainakaan vielä löytäny missä niitä oltais esitelty, kirjoista löytyy joitain mutta ne on yleensä aika pitkiä ja kovatasosta ei siis sellasta kevyttä ai-katos-ku-kiva-maisema-kierroksia mitä mielummin kävelis, yritin Conseil Generalinki (paikallinen kunnanvaltuusto joka hoitaa turismia ja vähän kaikkee, en tiedä oikeesti mikä se on) sivuilta kattoo jos niillä olis jotain karttaa kaikista reiteistä mutta vaan joku 10 oli esillä ja mun kunnolla kun ei minnekkään pyreneille lähetä viiden päivän vaellukselle. No tää oli ainaki ihan kiva reissu  ja kestiki vaan neljä tuntia joka oli ihan ok ja välillä tuli vähän hikikin ni ei tuntunu liian helpoltakaan.

Takana näkyy Port-Vendres kokonaisuudessaan eli toosi pikkuruinen kylä on kyseessä

Maisemia ja tuolle yhellä noista kukkuloista näkyykin Tour de Madeloc jossa käytiin mun synttäreinä piipahtamassa

Matkanvarrella oli kaikenlaista kivaa nähtävää majakoista vanhoihin tykkeihin tai kuvia maalauksista jotka oli saaneet inspiraationsa kyseisestä maisemasta ja muutenkin kaikki selitykset ja infotaulut oli tosi selkeitä ja kiinnostavia lukea, niin ja oli toi turkoosivesikin aika ihanaa kateltavaa.

Mun kartanlukija

Sitten saavuttiinki Cap Béariin joka oli siis niemen nimi ja sillä oli tommonen yllä näkyvä kivimuuri, joku vanha linnoitus ja majakka joka oli tehty pinkistä marmorista mutta kaikki ne jäi vähän toiselle sijalle ton maiseman kanssa..

 Pancholle noi maisemat ja kasvillisuus ei nyt niin uusia juttuja ollu kun Chilestä löytyy Santiagon kohdilta vöhön samantyylistä maisemaa ja kasvustoa mutta mä jaksoin fiilistellä jokaista vähänkään kummallista kasvia ja kiveä. Mä kyllä ymmärrän ehkä miks se oli sitte niin innoissaan Suomesta ja jokaisesta oravasta minkä se näki ja metsämansikasta jonka söi.. Niin ja sen mukaan noista, alemassa oikella kuvassa, tosi korkeista kasveista joita kasvaa Mexicossakin valmistetaan tequilaa. Pitäiskö koittaa pistää tislaukset pystyyn :D

Noiden horisontissa olevien vuorten takana (n. 15 km) on Espanja!! 

Oli sillä noita viiniviljelmiäkin ja tossa alla olevan kuvan rannalle oli toisen maailman sodan aikana joitain maihinnousujakin (infokylteistä luettiin) mutta netistä ei mitään tietoa asiasta löytynyt.. Paulilles on aika syrjäsessä niin aurinkoisena päivänä ranta on varmaan aika kätketty helmi kirkkaine vesineen ja mahtavine maisemineen. Nää kuvat ei kyllä tee oikeutta paikan kauneudelle sitte yhtään..

Ja sitten löydettiin ittemme entiseltä dynamiitti tehtaalta jonka räjähteitä oli käytetty vähän joka puolella maapalloa Panaman kanavaan asti. Hirveesti siellä ei ollu vielä nähtävää mutta paikka näytettiin remontoivan niin ehkä parin vuoden päästä sais irti enemmän. Ja me oltiin tosiaan joskus kesäkuun alussa liikkeellä ja täälläpäin kun kesälomat alkaa vasta juhannuksen jälkeen oli paikka aika hiljainen, joka oli kyllä meidän mielestä vaan plussa.

Ja joitan rakennuksia ja veneen rakentamispajojakin siellä oli mutta kaikki oli suljettu niin ei siitä sitten enempää. Ainakin kivat vessat siellä oli ;)

Tässä vaiheessa kesää oli rypäleet vielä vähän raakoja (apua, meinasin kirjottaa viinimarjat, mikäköhän logiika tossakin on). Noita maisemia katellessa mulla tuntuu sydämessä sellanen tunnistusreaktio, siis sellanen lämmin "joo nää maisemat on tuttuja!" kai ne on sitte vaan kahessa vuodessa jo jääneet pysyäkseen muhun.

Chilessä rannikolla on kaupunki jonka nimi on Viña del Mar, meren viiniviljelmä, mutta mun mielestä tää paikka olis ehkä sanan mukaisesti se paikka, siellä oikeassa kun en ole nähny viiniviljelmän viiniviljelmää paitsi matkalla sinne kun ne loputtomat rivit yrittää hypnotisoida sut bussin ikkunasta.

Sitten saavuttiinki (melkeen) Banylsiin eli meidän päämäärään josta köröteltiin noin tunti takas Perpignaniin. Mä tykkäsin tosi paljon reitistä ja suosittelen kaikille jotka tänne päin eksyy, tossa Cap Béarin jälkeen on vähän laskua ja nousua ja hiki nousee pintaan ja ehkä vähän vaarallistakin jos ei varo askeliaan mutta noi maisemat on kyllä sen arvosia. Sen jälkeen on pieniä ja vähän isompiakin poukamia jossa voi pulahtaa uimaankin tai snorklata kristallinkirkkaissa rantavesissä. Meillä kesti reissussa vähän yli neljä tuntia, mutta mentiin aika nopeasti ja vaan pysähdyttiin Paulillesin rannalla syömään, mutta jos vielä haluais päästä uimaan ja päästä ihan Banyulsiinkin asti ni sitten menis varmaan joku 6 tuntia, plus ne tunnin matkat Perpignanista jos lähtee bussilla... Ainaki tiedän minne viedä ens kesänä vierailijoita tutustumaan, että varautukaan vaan :)

P.S. otsikko viittaa rannikko reittiin ja côte Vermeille on tämän rannikon nimi.

P.S. oon edelleen ihan kuollu joten teksti on varmaan entistä enemmän äynnä kirjotusvirheitä.. tänään ei vaan jaksa korjata...