under the stars and above the clouds

 Elokuun puolessa välissä juhlittiin mun synttäreitä ja onneksi on skypet sun muut keksitty niin ei tuntunut ihan orvolta sitä näin kaukana kaikista kavereista ja perheestä juhlia. Niin paitsi että sillon tulee vaan se fiilis että miks ei pystykkään kloonaamaan itteään ja elää useita elämiä tän yhen ainoan sijasta. Onneks mulla oli kuitenki se tärkein mun mukana eli Pancho vaikka sen lähtö häämöttikin vaan viiden päivän päässä. Juu ja voishan ne keksiä sen skypen lisäks jonku herkkujen teleporttaus väylän kun niin hyvältä näytti kotipuolen kahvittelut perheen luona. 24 vuotta tuli tosiaan täyteen ja mä olin jo koko kesän vinkunu että tehään joku vaellus ja nukutaan tähtien alla, kun ikinä ennen en ollu sitä kokeillu (Suomessa kun kannattaa se teltta tai vähitään laavu raahata mukaan ettei tuu yllätyksiä). Eiku vaan bussi alle ja Collioure suunnaks...

synttäripotretti #24

Mä olin löytäny kesän aikana kirjastosta vaellusreittikirjoja josta sitten tää valikoitui koska siinä oli vähän kaikkenlaisia maisemia välimerta, vuoristoa (en uskalla laittaa Pyreneet koska ei kai ne ihan rannikolta ala). Eka yritys tehtiin jo keskiviikkona (synttärit oli lauantaina) koska Colliouressa (pittoreski ranta kylä kuvia myöhemmin) olis ollu iso ilotulitus ja sehän olis ollu aika mahtava ihailla sieltä vuoren huipulta mutta sinä päivänä ei bussiliikennettä oltukkaan järjestetty sinne, toisaalta ei oltais varmaan oltu ainoat joten ehkä parempi näin. Matka jatkui kävellen pois kylästä heti vuoria kohti ja äkkiä oltiinki viiniviljelmien ympäröiminä.

Myös karhunvatukoita ja viikunapuita mahtui maisemaan ja lähellä ermitage de notre dame de consolationia alkoi korviin kantautua tuttua kataloonilaista puhallinmusiikkia ja yhteislaulua jossa oli iltapiknikit (lue juopotelevat ranskalaiset) meneillään plataanien alla. Ermitage on googlen käännöksen mukaan erakkomaja mutta tää oli sellanen 1300-luvulla rakennettu (1800-luvulla restauroitu) kivitalo rykäelmä , sellanen hyvä kuntonen raunio :) jossa oli eri alueita, vessat ja baarikin. Mä oon myös ymmärtäny että noi ermitaget on uskonnollisia paikkoja jonne kokoonnutaan (pyhinvaelletaan) tiettyyn aikaan vuodesta pitämään messua. Siitä ei oo tosin kuvaa ku toi yks hoputti että ehitään ylös ennen auringon laskua ja mä yritin saada videota asiasta mutta eihän sitä musiikkia kunnolla sitä kuule.

Aurinko alko laskemaan ja mä väsymään mutta oltiin me jo aika korkealle kiivetty kun ihan rannalta lähettiin ja onneks maisemia ihaillessa pysty vähän levähtämään. Tässä vaiheessa ei ollu vielä selvää että missä pistettäis leiri pystyyn, mutta matkaa jatkettiin koska valoakin riitti ja kai me oltiin vielä aika ihmisten ilmoillakin (mitä mä oon ymmärtäny niin täällä ei saa leiriytyä luontoon vaan ainoastaan leirintä alueille).

Seuraavaks pysähdyttiinki yöks ja tosiaan viimeinen etappi oli aika kovaa nousu (ei oikeesti, ainoastaan mun kunnolle). Oltiin saavuttu just ennen ku viimeiset auringon säteet karkas horisontin taakse sellasen vanhan raunion eteen jossa oli paljon tasasta tilaa ja aivan huikee näkymä joka puolelle; vasemmalla valomeri Perpignaniin asti (ainaki niin arvailtiin) edessä Collioure ynnä muut pikkusatamat ja välimeri ja oikealla vuoria ja niiden takana Espanja. Niin ja takana oli "le Rimbau" joka oli (taas mun ymmärryksen mukaan) entinen Valbonnen luostari 1900-luvulta, hyvä tuulensuoja kivimuureineen mutta se olikin ainoa mitä paikasta oli jäljellä. Alle levitettiin viltti, peittona toimi lakana ja patongit ja viini kaivettiin esiin. Iltapalan jälkeen ihaltiinki vaan valomeriä ja tähtitaivasta kunnes nukahdettiin. Pancho näki noin kymmenen tähdenlentoa mutta mä en yhtäkään kun aina oli jo silmät kiinni...

Yö nukuttiin ihan kohtuullisesti, ainakaan kylmä ei tullut eikä hyttysetkään häirinny välillä tuuli ulvoi rajusti ja alusta oli kova mutta kaikki se korvaantui kun kuudelta avasin silmäni tähän. Tässä vaiheessa olin tosiaan tuhlannu kameran akun tähtitaivaan tallennusyrityksiin (ylemmät kylläkin Panchon kamerasta) niin seuraavat onkin poikaystävän kamerasta.

Niin ja tunnin verran kesti että oltiin päästy tähän niistä ensimmäisistä sinisen häivähdyksissä taivaan rannassa ja oli muuten hiljasta, ennen nukkumaan menoa vielä sirkat siritteli kuorona puskissa mutta aamu alkoi tuulettomassa hiljaisuudessa.

Pikku hiljaa lämpötilakin alkoi nousta ja kosteus muodostui pilviksi meidän alle.
Niin ja oli mulla oikeesti kengätki mukana...

Noin puol tuntia edellisestä kuvasta matka jatkui Madelocin tornille joka oli se "päämäärä" 650 metrin korkeudessa. Ja ei muuten oltu ainoat reippailijat sunnuntaiaamuna ennen kello kaheksaa, mutta luultavasti ainoat jotka oli nukkuneet paikan päällä.. Hulluja nuo rankalaiset..

Maisemat oli täälläkin aivan huikeat vaikka kuva on vähän kehno, mutta alhaalla avautuvat Banyulsin porrastetut viinitarhat.

Tour de Madeloc on rakennettu alunperin 1286 eteläkatalonian ja pohjoiskatalonian välille viesten välittämiseen toisillealueellasijaitseville torneille. Sillon Roussillon (=pohjois katalonia), joka on siis tän alueen virallinen nimi ranskaksi, ei ollu vielä osa Ranskaa eikä oikeestaan Espanjaakaan vaan kuului Aragonin kuninkaalle jonka hallintoalue oli suurempi kuin Katalonia. Joo menee vähän sekavaks mutta siis tää on ollu aina vähän raja-aluetta ja aika pitkän aikaa "Espanjan" (joka oli siis jaettu eri osiin joista vasta paljon myöhemmin muodostui nykyinen valtio) puolella ja alue eli kulta-aikaansa antiikin lopulta keskiajalle ja siltä ajalta myös ovat kaikki kultuurisesti tärkeimmät rakennukset ovat. Niin ja sitte myöhemmin, vuoden 1659, Pyreineiden rauhan jälkeen eli kun Roussillon siirtyi osaksi Ranskaa, on sitä käytetty rajan vartioimiseen jne.

Sitten alkoikin laskeutuminen viinitarhojen kautta Collioure päin, päämääränä päästä uittamaan varpaita ennen bussiin ahtautumista välimereen. Toi välimeri sana on muuten suomeks ihan väärä koska siinä on sana meri kun taas täälläpäin siinä on maa eli niinku maiden välissä/kekellä (méditerranéen) joka avaa vähän täkäläistä kultuuria ja ajattelutapaa ihan antiikista asti, se ei ole se meri joka on tärkeä vaan maat joka ympäröi sitä sellanen yhteinen kultuuriperintö ja -vaihto joka on ollu olemassa ensimmäisistä kauppaveneistä asti. Näin mä oon ainaki asian pohtinu ja just näiden asioiden takia on hienoa opiskella (taide)historiaa paikanpäällä, kun ite oivaltaa asioita, vaikka ne oliski tollasia pikkujuttuja...

Edelleen matkalla, takana näkyy Saint Elmen linnoitus jossa ei tällä kerralla käyty kun viileä meri houkutteli liikaa, mutta varmaan tulen sielläkin käymään ennen kuin täältä muutan niin siitä sitten enemmän tulevaisuudessa ja tuulimyllystä kans, vaikka ketään muuta ei varmaan kiinnosta paitsi mua. :D

Jee ja sitte päästiin vhdoin rannalle, jäätiin ihan tohon eteen vaikka tuolla tornin takana on mukavampi kiviranta joka syvenee heti että pääsee paremmin uiskentelemaan. Tällä rannalla oli hiekka inhottavan pientä ja vesi matalaa ja kaikenlisäks täynnä kaloja.. Loppu päivä menikin koomaillessa ja sarjoja katellessa kotona ja ah niin ihanassa omassa pehmeässä sängyssä <3